Olin eilen "Sukupuolishow - johdatus feministiseen mediatutkimukseen" teoksen julkistamistilaisuudessa Vanhalla. Oli erinomaisen mielenkiintoinen tilaisuus, nyt täytyy vain käydä ostamassa itse kirja pikaisesti, että pääsen lukemaan!Sukupuolishow porautuu siihen, miten sukupuolta esitetään ja tuotetaan suomalaisessa mediassa. Esimerkkitapaukseksi on otettu pääministerin kohua herättänyt parisuhde, jota arvioidaan mediassa julkaistujen juttujen ja uutisten kautta. Saako Nainen rakastua julkisesti pääministeriin? Onko miespoliitikon erektio uutinen? Onko Susan nyt julkinen nainen? Nämä ovat kaikki kysymyksiä, joita ei ehkä tavallinen iltapäivälehtien kuluttaja tule miettineeksi tai edes kysyneeksi ääneen.
Yhdysvaltalainen filosofi ja yhteiskuntakriitikko Judith Butler on tutkinut ja kirjoittanut runsaasti sukupuolen performatiivisuudesta. Teorian mukaan, sukupuolella ei ole alkuperää, vaan se muodostuu erilaisista esitystavoista ja niiden toistosta. Sukupuoli on tekemistä. Tarkastellessaan sukupuolta nietzscheläisen genealogian kautta, korostuu Butlerin teoriassa sukupuolen rakentuminen vallan käytön seurauksena. Tämä lähestymistapa on erittäin aiheellinen, kun tarkastellaan mediaa ja sen ylläpitämiä diskursseja.
Nimenomaan diskurssit muokkaavat median nais - ja mieskuvia. Samalla kun media ylläpitää ja tuottaa stereotypisiä sukupuolikuvia, se myös suoltaa heteronormatiivista pakkotodellisuutta. Sukupuolikuvat elävät mediassa toiston kautta, noudattaen ahtaita lokeroita ja tyyppejä. Kaikki tämä toistuu tv-sarjojen ja elokuvien sekä mainosten kautta. Median vaikutuksen ollessa niinkin merkittävä kuin se nykypäivänä on, kaikki tämä tapahtuu lähes huomaamatta.
Butler on yksi suosikkiteoreetikkojani sukupuolitutkimuksen saralta. Voin suositella lämpimästi hänen teostaan Gender Trouble ' a kenelle vain. Kirjan kautta avautuu taas uusi, kriittinen ja ymmärtävä näkemys todellisuuteen. Butlerin näkemys sukupuolesta performatiivina on vetoava ja kiehtova, ja ennen kaikkea vakuuttava.
Mediakuvien jäykkyyttä vastaan voi ja pitää taistella. Sukupuolta voidaan tuottaa uusillakin tavoilla. Kyse on paljolti siitä, mikä ja millaiset kuvat saavat tilaa ja valtaa. Tarvitaan mediakriittisyyttä ja energiaa murtaa vallitsevia stereotypioita. Meidän on voitava nähdä stereotypioita ylläpitävien yksipuolisten ihmiskuvien taakse. Tarvitaan myös toisin esittämistä ja uusia kuvia, joille annetaan mediassa tilaa ja ääntä.
Ennen kaikkea tarvitaan moniäänisyyden tinkimätöntä puolustamista. Erityisesti niiltä, jotka vastaavat mediatilasta, siitä mitä kirjoitetaan, puhutaan, näytetään ja tuotetaan.
Palaan sukupuolishow - teokseen vielä tarkemmin, kunhan saan luettuani sen. Oikein ihanaa joulunodotusta itse kullekin!
