Suomessa naisliike ja feministinen diskurssi ovat ajautumassa pian umpikujaan. 17. elokuuta Vihreässä Langassa julkaistu juttu tukee tätä ajatusta. Vihreiden naisten pääsihteeri Sirpa Hertell ilmoittaa, etteivät miehet voi olla feministejä, koska feminismi on luonteeltaan sukupuolisidonnaista. Katsos vain! Näin vanhakantaista argumentaatiota ei ollakaan taas hetkeen kuultu. Olihan siis aikakin. Ikävällä tavalla tämäkin näkemys tuntuu tukevan entisestään heikkoa ja haurasta suomalaisen feministisen liikkeen tilaa. Suomessa feministinen liike on keskittynyt viime ajat olemassaolonsa puolustamiseen, jossa sisäinen kritiikki on sivuutettu täysin. Tämä on ymmärrettävää, muttei hyväksyttävää.
Naisliike on keskittynyt kamppailemaan Suomessa viimeiden vuoden sisällä niin kutsuttua "uutta miesliikettä" vastaan. Vuosi kaksi taaksepäin esitettiin runsaasti kannanottoja uuden miesasian puolesta. Miesten oikeuksista oltiin huolestuneita. Tähän miesten oikeuksien vaatimiseen yhdistyi samalla feministien ja suomalaisen feministisen liikkeen alaslyöntiä. Tietysti, koska oli feministisen syytä, että vaikkapa asunnottomista suurin osa oli miehiä. Niin kutsuttua antifeminismin sanomaa alettiin julistaa monilla julkisilla foorumeilla. Julistavat tahot kokivat suomalaisen tasa-arvokeskustelun olevan liian feministisesti värittynyttä, koska siitä puuttui miesten näkökulma. Feministithän eivät olisi voineet tätä näkökulmaa keskusteluun tuoda. Miesliikkeen tehtävä oli tuoda tätä "miesnäkökulmaa". Vuosi sitten näille ajatuksille oli vielä runsaasti kysyntää. Miesasioiden asiantuntijoita haluttiin puhumaan ajankohtaisiin keskusteluohjelmiin, jossa tittelinä pelkkä sosiologi riitti usein takaamaan sen, että kävi yhteiskunnallisten ja sukupuoleen liittyvien asioiden asiantuntijasta.
Uusi mieliike keskittyi "miesnäkökulman" esiin tuomiseen, koska se oli heidän mielestään kadoksissa. Lisää miehiä varhaiskasvatukseen ja sosiaalihuoltoon. Kyllähän palvelut siitä paranisivat ja tasa-arvo ennen kaikkea. Valitettavasti "uuden miesliikkeen" analyysi ei ollut kovin johdonmukaista tai kriittistä. Sukupuolen tarkastelu rajautui myös heillä oman sukupuolen asioiden puolustamiseen. Historiallisesti naisliike on tehnyt näin jo ensimmäisestä aallosta lähtien 1800-luvun lopulta. Kriittiseen analyysiin päästiin kuitenkin sitä mukaa kun naistutkimus (sukupuolentutkimus) saavutti pohjaa akateemisena oppiaineena ja tutkimusta alettiin tehdä enemmän. Toisen aallon feministinen liike tiedosti sukupuolen olemassaolon rajoittavana kategoriana. Sukupuoleen suhtauduttiin jo tuolloin kriittisesti, mutta suuntautuminen oli kuitenkin vahvasti "naiserityinen". Naiserityisyyden painottamiselle on edelleen mielestäni oli kelvolliset perustelut.
Tämä toistuva "Jäniksenkorvien" käyttäminen tekstissä tekee tästä vaahtoamisesta melko turhaa. Syö uskottavuutta. Tosin, mitä sellaista, voisi myös kysyä.
Tämä niin kutsuttu "uusi miesliike" (hyvin löyhästi määriteltynä) ei kuitenkaan ole mitään sukua toisen aallon radikaalifeminismille saati akateemiselle kriittiselle miestutkimukselle, jolta liikkeen sen sijaan olisi hyödyllistä ottaa vaikutteita. Feministinen liike on ollut kriittinen pidempään, mutta suuntautuminen on ollut naisia koskettavien epäkohtien käsittelemisessä ja esiin nostamisessa.
Suomalainen feministinen liike joutui varpailleen "uuden miesliikkeen" taannoisen aggressiivisen hyökkäyksen ansiosta. Asiattomat häiriköt melusivat milloin milläkin foorumilla lähinnä lietsomassa feminismivihaa. Allekirjoitan tämän, en minäkään olisi jaksanut moista epäanalyyttista keuhkoamisia kuunnella tai lukea. Aina niihin vain törmäsi eikä niistä voinut olla harmistumatta tai pahoittamatta mieltään. Naisasialiitto Unioni julisti melko nopeasti sodan miesliikkeelle Tulvan teemoitetussa numerossa "Tulta munille". Naisliikkeen hyökkäys oli suora, sillä "uudelle miesliikkeelle" piti näyttää, että ei säikytty älyvapaata naaman aukomista. Vastattiin samalla mitalla. Naisliike vaikutti ajautuneen liiaksi puolustusasemiin, jotta oltaisiin voitu kohota rakentavammalle tasolle. Sen sijaan päädyttiin puolustamaan olemassa olevia valta-asemia, joita "uusi miesliike" oli selvästi uhkaamassa.
Feministinen liike on keskittynyt jo tovin sukupuolikriittiseen analyysiin, myös Suomessa. Yhteiskunnallisia epäkohtia on käsitelty molempien sukupuolten näkökulmasta. Tai ei niin miesten ja naisten erikseen, vaan nimenomaan sukupuolen. Ennen kaikkea juuri ymmärrys sukupuolen merkityksestä repressiivisiä rakenteita tuottavana kategorina on ollut yhteinen feministiselle liikkeelle. Tämä on näkemys, johon "uusi miesliike" ei voisi yhtyä, koska se ei vaikuta ensinkään ymmärtävän mistä tässä ajattelussa on kyse. Toki perinteinen naisliike ja "uusi miesliike" painivat eri sarjoissa, välttämättä. Lähtökohdat ovat kovin erilaiset. Miesten aktiivisuus ajaa sukupuolensa asioita on kuitenkin kasvanut ja tästä on olemassa järkeviäkin esimerkkejä, kuten Jukka Relanderin puheenjohtama Vihreä miesliike.
Ei ole yllättävää, että Relander kummastelee Sirpa Hertellin kuuskytlukulaisia lausahduksia. Minäkin ihmettelen. Olettaisin, että Vihreä miesliike on syntynyt feministisestä liikkeestä ja sen aateperinnöstä kun profeministimiehet ovat liittyneet yhteen. Yhdistyksen ero feministisiin naisjärjestöihin lienee se, että siihen voivat liittyä myös naiset. Naisjärjestöt ovat toistaiseksi sulkeneet ovensa miehiltä, eivätkä ovet ole aukeamassa. Vihreän miesliikkeen verkkosivuilla lukee seuraavaa: "Purkautuvan miesvallan tilalle haluamme kaikkien yksilöiden tasa-arvoista kumppanuutta kaikilla elämänalueilla". Tähänhän feministinen liikekin tähtää. Juuri tämä on aina ollut feminismin tavoite.
Miksi miehet eivät voisi olla feministejä? Hertell väittää feminismiä sukupuolisidonnaiseksi aatteeksi, mitä se varmaan osittain on. Historiallisilta osin. Käsitteenä ja ajatteluperinteenä feminismi tarkoittaa kuitenkin paljon muutakin. Käsite on mahdollista määritellä uudelleen tai ottaa naisten ja miesten yhteisomistukseen sen sijaan, että se yritettäisiin liittää keinotekoisesti ja väkisin sellaiseen yksityisomistukseen, joka ei ole perusteltu. Hertell toteaa seuraavaa: "On hyvä, että tasa-arvoasioita pohditaan omista lähtökohdista käsin. Toivon, ettei enää haeta vastakkainasetteluja. Kyllä naisliike myöntää, että miehilläkin on tasa-arvo-ongelmia, esimerkiksi huoltajuus- ja terveysasiat.” Tasa-arvon pohtiminen omista lähtökohdista käsin tarkoittaa tietysti Hertellin mukaan sitä, että naiset pohtikoon ratkaisuja keskenään ja miehet keskenään. Ja feminismiin omistusoikeus on vain naisilla. Sitten jossain kivassa pöydässä kohdataan. Eikä konflikteja sitten.
Vanhakantaistahan tämä vain on. Se antaa kuitenkin jonkinlaisen vihjeen siitä missä tilassa suomalainen feministinen kenttä on tällä hetkellä. Naisliike on juuri nyt nähtävästi keskittynyt liikaa omiin epävarmuuksiinsa sen sijaan, että se kykenisi harjoittamaan raakaa itsekritiikkiä. Jos feminismi määritellään sukupuolisidonnaiseksi, se tarkoittaisi Hertellin mukaan sitä, että kyse on ajattelusta, jonka vain naissukupuolen omaavat ihmisyksilöt voivat ymmärtää tai kokea. Sillä ei voisi olla merkitystä muille kuin naisille. Moisen sukupuoleen perustuvan erittelyn ylitse juuri naisliikkeen tulee itse päästä. Tämä alkaa jo kuulostaa niin väsyneeltä.
Suomeen olisi perusteltua perustaa feministinen yhdistys, johon sekä miehet että naiset voisivat liittyä jäseneksi. Tarvitaan yhteinen foorumi. Sellainen puuttuu, mutta sellaiselle olisi tarvetta. Erillisille nais - ja miesjärjestöille voi olla tarvetta tästä huolimatta. Joissain muodoissa. Tällä en tarkoita salaseuroja ja kaveriporukoita, vaan jotain järkevää tavoitetta palvelevia ja hyvin perusteluja yhdistyksiä tai järjestöjä. Feministisen liikkeen ensisijainen tehtävä on ihmisyksilöiden (sekä miesten että naisten) tietoisuuden ja kriittisen ajattelukyvyn lisääminen tunnistamaan näitä valtarakenteita, jotka sukupuolen/sukupuolten kautta uusintavat itseään. Muutoin yksilöt eivät opi tunnistamaan käytännön tasolla epäoikeudenmukaisia ja syrjiviä käytäntöjä ja tapoja vaan uusintavat niitä, koska olettavat niiden olevan sukupuolille luontaisia ominaisuuksia ja eroavaisuuksia, jotka määrittävät ihmisten välisiä eroja.
"Ikävällä tavalla tämäkin näkemys tukee vain entisestään heikkoa ja haurasta suomalaisen feministisen liikkeen tilaa."
VastaaPoistaJos suomalaisen feministisen liikkeen tila on "heikko ja hauras", niin täytyy kysyä, minkälainen on esimerkiksi miesten tasa-arvoa edistämään pyrkivän liikkeen tila. Minkälainen tila voisi olla lähestulkoon huonompi kuin kuollut?
Siinä mielessä kirjoitat asiaa, että sisäistä kritiikkiä ei olla feministisessä liikkeessäkään harrastettu kovinkaan paljon, mutta hegemonisessa asemassa olevana sille tuskin on niin paljon tarvetta. Rahaa kanavoidaan naisjärjestöille, naisten tukemiseen ja valtapuolueissa on erikseen naisjärjestöt- tai osastot. Tästä ei kannata edes haaveilla miesten vastaavien järjestöjen tai tukijärjestelmien kohdalla.
"Asiattomat häiriköt melusivat milloin milläkin foorumilla lietsomassa feminismivihaa."
Jaa-a, feministien ja feministisen ideologian kriittinen tarkastelu on tarpeen, mutta kritiikin vastaanotaajien mielestä kaikki kritiikki ulkopuolelta on helposti nähtävissä "feminismivihaksi." Loppujen lopuksi voimavaroiltaan ja aktivistien määrältään miesliike on valitettavasti valtavassa alakynnessä naisaktivisteihin ja näiden resursseihin verrattuna. Tuskin edes 10-1-suhde kuvaa tätä eroa.
FYI: kirjoitin tähän pidemmän kommentin omassa blogissani
VastaaPoistahttp://junakohtaus.wordpress.com/2009/08/26/tama-ei-ole-oikeaa-muumipeikkoaatetta/
TASA-ARVOINEN DEBATTI TASA-ARVOSTA
VastaaPoistaPiia, kirjoitat: "Vasta noin vajaa kaksi vuotta sitten joukko äänekkäitä miehiä julisti antifeminismin sanomaa lähes kaikilla julkisilla foorumeilla. Nämä tahot kokivat suomalaisen tasa-arvokeskustelun olevan liian feministisesti värittynyttä ja täten jopa myrkyttynyttä."
Et ole ihan ajan tasalla tässä asiassa. Selkeimpänä rajapyykkinä Internetissä käytävälle tasa-arvoiselle tasa-arvokeskustelulle ( muuallahan se ei vieläkään ole tasa-arvoista ) on helppo nähdä vuoden 2005 kesä, kun Helsingin Sanomat avasi keskustelupalstansa, jolloin kriittiset puheenvuorot, todelliseen maailmaan pohjaavine perusteluineen, saivat mahdollisuuden tulla selkeästi esille isolla foorumilla. Sen jälkeen suomalainen feministinen naisliike onkin sitten joutunut käymään epätoivoista puolustustaistelua, siilipuolustuksessa ja asiallisesta keskustelusta kokonaan kieltäytyen vain aiemmin saavuttamaansa hegemoniseen valtaansa luottaen, parhaiten asiansa osaavat keskustelijat, kuten minä, "kuoliaaksi vaieten", kuten Anne Tulta munille Moilanen meni tyhmyyttään tunnustamaan.
SUNNUNTAIDEBATTI / Marita Saxen/ "Perheväkivallan uhreja suojeltava erotilanteissa / 22.5.2005
Tuo Marita Saxenin Helsingin Sanomissa aloittama keskustelu yllätti tietämättömän, mutta ylimielisen suomalaisen feministisen naisliikkeen täysin, ja mikään ei ole enää ollut sen jälkeen helppoa sille. Miehethän uskalsivat puhua, jopa omilla nimillään. Ja niinpä se oli yritettävä leimata "itkuksi". Tai kiireesti selitettavä, että vain naistutkimuksen ja kriittisen miestutkimuksen opiskelijat olivat riittävän päteviä keskustelemaan tasa-arvosta, siis demokratian ja tasavaltamme ytimestä. Miksi muuten ihmisillä on edes äänioikeus, kun tämänkin asian ( siis ihmisten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon, demokratian ) ymmärtävät niin paljon paremmin ja "asiantuntevammin" -naistutkimuksen ja kriittisen miestutkimuksen nunnat ja munkit.
"Piia Finland", puhut kirjoituksessasi ns. asiattomista puheenvuoroista, ja on selvää että tarkoitat niillä mm. minun esittämiä erinomaisia ja hyvin perusteltuja puheenvuorojani. "Asiattomia" niistä sinulle tekee se, että ne ovat feministisen liikkeen kannalta äärimmäisen kiusallisia etkä osaa niihin mitään muuta vastata ( toki keskustelujen häirintä, keskusteluterrori, on ollut erinomainen taktiikka sekin ). Jos näin ei ole niin pyydänkin sinua nyt vastaamaan asiallisesti seuraavissa linkeissä näkyviin jo kauan sitten esittämiini "asiattomiin puheevuoroihini", joihin vielä kukaan ei ole kyennyt vastaamaan, jos et siihen kykene niin ehkäpä onkin niin että omat puheenvuorosi ovat asiattomia?
HAASTE julkiseen väittelyyn suomalaisesta tasa-arvosta
Kantelu oikeuskanslerille lapsen oikeuksien sopimuksen "suomennoksesta"
ysävällisin terveisin,
"mies jota ei ole" ( vieläkään :a)
antti heiskala
www.lapsenoikeus.info
Feministi parjaa epäloogisuudesta? - absurdismin huippu. Feminismiä ja logiikkaa ei voi käyttää samassa lauseessa...
VastaaPoista