Rakas blogini,Anteeksi, että olen häpeämättömästi laiminlyönyt sinua viimeiset kuukauden päivät. Jos totta puhutaan, olen hoitanut sinua huonosti siitä asti kun tuttavuutemme alkoi tuolloin maaliskuisena keskiviikkona, naistenpäivänä (jos oikein muistan). Tarkoitukseni oli alun alkaen kirjoittaa useamminkin kuin kerran viikossa. Ajattelin, että juttua varmasti riittäisi joka päivälle, olenhan aina rakastanut kirjoittamista.
Jotain kuitenkin tapahtui. En jaksanut. Älä ymmärrä väärin, rakas blogini, sanottavaa kyllä olisi ollut, en vain jaksanut kirjoittaa. Asetin liikaa vaatimuksia tekstilleni. Jostain syystä ajattelin aina, että minun pitää kirjoittaa hyvää tekstiä, jossa jokaisella pisteellä ja pilkulla on oma paikkansa. Sellaista laadukasta, hyvää, helppolukuista tekstiä, jossa jokainen ajatus oli pohdittu ajatus. Kirjoittaessani olin aina kovin huolissani, että kirjoitaisin jollain tapaa järkevää tekstiä. Tekstin piti olla merkittävää. Sen piti merkitä jotain. Miksi? Miksi minä sellaista murehdin?
Kesälaitumilla kirmatessani olen kuitenkin tehnyt taas ajatustyötä ja tajunnut jotain. Olen asettanut sinulle, rakas blogini, liikaa ennakkoehtoja. Olen vaatinut sinulta liikaa. Siksi olen pitkiksi ajoiksi hylännyt sinut oman onnesi nojaan. Vakuutan kuitenkin, että se on ollut tahatonta. Nyt ymmärrän, ettei hyvän tekstin tarvitse aina olla täydellisesti muotoiltua ja ajateltua, vaan persoonallista ja omaa, ihan tavallistakin höpinää. Ei aina tarvitse puhua asiaa. Anteeksi, rakas blogini, että olen harjoittanut tätä tylsää itsesensuuria. Ei merkittävä aina ole suurta, se on usein ja nimenomaan pientä, pieniä asioita
*** **
Pitkä tauko blogikirjoittelun osalta on nyt ainakin hetkeksi ohi. Pian kirjoitteluun tulee tosin taas taukoa, koska ensi perjantaina alkaa kesäloma ja matkustan mummin tykö Rovaniemelle. Mummola on ollut rakkaimpia paikkoja minulle jo pitkään. Suosikkiajanviettotapani on edelleen hyvän kirjallisuuden kera pihakeinussa lojuminen. Ensi kertaa ei ole luettavana yhden yhtä tenttikirjaa! Päätin heivata viimeisen kesätentin ja viettää kerrankin loman, jossa tenttikirjat eivät uhkaile olemassaolollaan. Pitkästä aikaa saa vain olla ja möllöttää!
Olen pitänyt lupaukseni ja seurannut jonkinmoisella intensiteetillä parhaillaan menossa olevia jalkapallon MM-kisoja. Alkusarjan otteluita en kaikkia kyllä katsonut, mutta nyt puoliväliin ja välieriin tultaessa on innostukseni jo kasvanut kovasti. Harmillista, että Englanti putosi, vaikkakin omaa osaamattomuuttaan, sillä olihan heillä paikkoja ja tilanteita. Portugali oli vain parempi. Ranskan voitosta olen innoissani, he mielestäni ansaitsivat sen. Hienoa peliä heiltä! Jalkapallosta täytyy sanoa kyllä sen verran, että en ole sitä kyllä liiemmin seurannut juuri koskaan. Harmittavaa sinänsä, koska kyseessä on niin upea laji. Aivan toista kuin jääkiekko, jota olen seurannut vähän liiankin kanssa. Nyt voin sitten senkin vääryyden korjata.
Rakastan listoja ja niiden tekemistä. Tässäpä vielä tämän hetken kivoimmat jutut ja ehdottomat inhokit:
Plussat:
Aurinko
Hameet, avokkaat ja muut pikkukengät
Sitrushedelmät
Vastaleikatun nurmen tuoksu
Pori Jazz
Elokuva-arkisto
Almodovar-leffamaraton
Mummola ja kirjat
Jalkapallo
Mustikkatee
Vesimeloni
Lakat ja leipäjuusto
ristikot
Kesäsade
Pinkkiruusu ry
Miinukset:
Heinäallergia
Rakot ja hiertymät
Palanut iho (rusketuksen sijaan)
Lihaa syövät heteromiehet
Keijo Ketonen
Kesä-aiheiset, ärsyttävät rallatushitit radiossa
Jätteet ja roskat, joita ihmiset välinpitämättömyyttään levittelevät puistoihin ja kaduille
Tylyt asiakaspalvelijat, joita vaan ei kiinnosta
Läpitunkeva ja usein itseään toistava brändimainonta
Keltainen lehdistö ja kaksinaismoralismi
Ampiaiset
Tupakansavu
Nyt on sitten vain enää viisi päivää töitä ja sitten alkaa loma. Toivottavasti aurinko on ystävällinen ja paistaa lämpimästi koko heinäkuun. Lämmöllä ja auringolla on tosiaan vaikutusta mielialaan ja mentaliteettiin. On se suorastaan järkyttävää se onnen määrä, minkä aurinkoinenkin päivä tuottaa. Miten sitä ikinä selvisikään talvesta? Miten me suomalaiset yleensäkään selviämme talvesta? Oikein ihanaa, lämmintä ja värikylläistä kesää kaikille!
Jotain kuitenkin tapahtui. En jaksanut. Älä ymmärrä väärin, rakas blogini, sanottavaa kyllä olisi ollut, en vain jaksanut kirjoittaa. Asetin liikaa vaatimuksia tekstilleni. Jostain syystä ajattelin aina, että minun pitää kirjoittaa hyvää tekstiä, jossa jokaisella pisteellä ja pilkulla on oma paikkansa. Sellaista laadukasta, hyvää, helppolukuista tekstiä, jossa jokainen ajatus oli pohdittu ajatus. Kirjoittaessani olin aina kovin huolissani, että kirjoitaisin jollain tapaa järkevää tekstiä. Tekstin piti olla merkittävää. Sen piti merkitä jotain. Miksi? Miksi minä sellaista murehdin?
Kesälaitumilla kirmatessani olen kuitenkin tehnyt taas ajatustyötä ja tajunnut jotain. Olen asettanut sinulle, rakas blogini, liikaa ennakkoehtoja. Olen vaatinut sinulta liikaa. Siksi olen pitkiksi ajoiksi hylännyt sinut oman onnesi nojaan. Vakuutan kuitenkin, että se on ollut tahatonta. Nyt ymmärrän, ettei hyvän tekstin tarvitse aina olla täydellisesti muotoiltua ja ajateltua, vaan persoonallista ja omaa, ihan tavallistakin höpinää. Ei aina tarvitse puhua asiaa. Anteeksi, rakas blogini, että olen harjoittanut tätä tylsää itsesensuuria. Ei merkittävä aina ole suurta, se on usein ja nimenomaan pientä, pieniä asioita
*** **
Pitkä tauko blogikirjoittelun osalta on nyt ainakin hetkeksi ohi. Pian kirjoitteluun tulee tosin taas taukoa, koska ensi perjantaina alkaa kesäloma ja matkustan mummin tykö Rovaniemelle. Mummola on ollut rakkaimpia paikkoja minulle jo pitkään. Suosikkiajanviettotapani on edelleen hyvän kirjallisuuden kera pihakeinussa lojuminen. Ensi kertaa ei ole luettavana yhden yhtä tenttikirjaa! Päätin heivata viimeisen kesätentin ja viettää kerrankin loman, jossa tenttikirjat eivät uhkaile olemassaolollaan. Pitkästä aikaa saa vain olla ja möllöttää!
Olen pitänyt lupaukseni ja seurannut jonkinmoisella intensiteetillä parhaillaan menossa olevia jalkapallon MM-kisoja. Alkusarjan otteluita en kaikkia kyllä katsonut, mutta nyt puoliväliin ja välieriin tultaessa on innostukseni jo kasvanut kovasti. Harmillista, että Englanti putosi, vaikkakin omaa osaamattomuuttaan, sillä olihan heillä paikkoja ja tilanteita. Portugali oli vain parempi. Ranskan voitosta olen innoissani, he mielestäni ansaitsivat sen. Hienoa peliä heiltä! Jalkapallosta täytyy sanoa kyllä sen verran, että en ole sitä kyllä liiemmin seurannut juuri koskaan. Harmittavaa sinänsä, koska kyseessä on niin upea laji. Aivan toista kuin jääkiekko, jota olen seurannut vähän liiankin kanssa. Nyt voin sitten senkin vääryyden korjata.
Rakastan listoja ja niiden tekemistä. Tässäpä vielä tämän hetken kivoimmat jutut ja ehdottomat inhokit:
Plussat:
Aurinko
Hameet, avokkaat ja muut pikkukengät
Sitrushedelmät
Vastaleikatun nurmen tuoksu
Pori Jazz
Elokuva-arkisto
Almodovar-leffamaraton
Mummola ja kirjat
Jalkapallo
Mustikkatee
Vesimeloni
Lakat ja leipäjuusto
ristikot
Kesäsade
Pinkkiruusu ry
Miinukset:
Heinäallergia
Rakot ja hiertymät
Palanut iho (rusketuksen sijaan)
Lihaa syövät heteromiehet
Keijo Ketonen
Kesä-aiheiset, ärsyttävät rallatushitit radiossa
Jätteet ja roskat, joita ihmiset välinpitämättömyyttään levittelevät puistoihin ja kaduille
Tylyt asiakaspalvelijat, joita vaan ei kiinnosta
Läpitunkeva ja usein itseään toistava brändimainonta
Keltainen lehdistö ja kaksinaismoralismi
Ampiaiset
Tupakansavu
Nyt on sitten vain enää viisi päivää töitä ja sitten alkaa loma. Toivottavasti aurinko on ystävällinen ja paistaa lämpimästi koko heinäkuun. Lämmöllä ja auringolla on tosiaan vaikutusta mielialaan ja mentaliteettiin. On se suorastaan järkyttävää se onnen määrä, minkä aurinkoinenkin päivä tuottaa. Miten sitä ikinä selvisikään talvesta? Miten me suomalaiset yleensäkään selviämme talvesta? Oikein ihanaa, lämmintä ja värikylläistä kesää kaikille!
Samoin sinulle Piia! Kiva, että itse huomasit korkeiden standardiesi vaikutuksen kirjoitteluusi. Tekstisi ovat kyllä olleet erittäin hyviä, mutta olisi mukava lukea niitä useammin;)
VastaaPoista