Television kesäuusinnat ovat yksi hauska, lähes legendaarinen tapa kuluttaa aikaansa kesäkuumalla. Ne antavat myös oivan tilaisuuden päästä jälleen mukaan jo aiemmin unohdettuihin sarjoihin. Omat suosikkini tänä kesänä ovat olleet ihana Everwood ja Sinkkuelämää. Maikkari aloitti jo viime kesänä Sinkkuelämän uusinnat ja pyörittää tuotantokaudet loppuun tänä kesänä.Sinkkuelämän vannoutuneena seuraajana olen tietysti kovin mielissäni uusintajaksoista. Carrien, Mirandan, Charlotten ja Samanthan seikkailuja Manhattanilla on aina hykerryttävän hauska katsoa. Uusintojen tuoman mielihyvän vie kuitenkin hyvin tehokkaasti mennessään Nordströmin plastiikkakirurgiasairaalan mainokset, jotka läjähtävät ruutuun heti ennen sarjan alkua ja mainoskatkolla. Mainoksen jälkeen ruutuun ilmestyy Sinkkuelämää-sarjan alkutekstit ja jään kerta toisensa jälkeen miettimään, mitä tekemistä suositulla naistensarjalla ja plastiikkakirurgialla pitäisi olla keskenään?
Mitä minun, 24-vuotiaan naisen, pitäisi päätellä moisista mainoksista? Pitäisikö minun kenties vain sivuuttaa ne joutavina ja turhina? Vai pitäisikö siihen suhtautua huumorilla? Eihän se minua koske, olenhan vielä niin nuori. Pitäisikö tästä sitten edelleen johtaa se, että kauneuskirurgia olisi vanhemmille naisille? Eli ei minun vielä tarvitse huolehtia, mutta sitten viidentoista vuoden kuluttua.. Ketä mainoksen pitäisi puhutella? Mielleyhtymä, joka plastiikkakirurgiasairaalan mainoksesta ja Sinkkuelämää-sarjan konseptista nousee mieleen on hätkähdyttävän selkeä. Eihän tässä ole mitään epäselvää: sairaala mainostaa palvelujaan parhaalla katsomisajalla ja kohdennetulle yleisölle. Sanomattakin on selvää, että kohderyhmänä ovat nimenomaan naiset.
***
Kauneus on ollut pitkään erittäin tuottavaa bisnestä. Kosmetiikkateollisuus on jo monia vuosikymmeniä tahkonnut miljoonia naisten kuluttamien kauneushyödykkeiden avulla. Kosmetiikkamyynti kasvaa kokoajan ja perustuu yhä enenevässä määrin mielikuville. Suurin budjetein tuotteistetut brändit luovat illuusiota kauneudesta ja naiset kuluttavat tätä.
En koe, että käyttämäni meikit jollain tapaa orjuuttaisivat minua, vaikka ne sitä välillisesti tekevätkin. Kun meikkivoide loppuu, käyn ostamassa uuden. Olen kärsinyt nuorempana aknesta ja osittain kärsin yhä. Vilkas aineenvaihduntani näkyy heti myös ihossa. Kunnollinen, hyvä meikkivoide on ollut siis ehdottomasti tärkein meikkijuttu itselleni.
Kun sitten lähden kotoa meikittä, ilman meikkivoidetta, tunnen oloni kuitenkin jollain tapaa erilaiseksi. Vähemmän edustavaksi, vähemmän kauniiksi, vähemmän mielenkiintoiseksi. Meikkivoide taas loihtii kasvojen ihon sileäksi ja peittää ikävät epätasaisuudet. Sen voi siis sanoa tekevän jopa ihmeitä. Toisaalta: minkäs ihminen iholleen voi? Miksi pitäisi nähdä niin kova vaiva peittääkseen nuo ihon virheet? Jostain syystä pyrin (kuten monet, monet muutkin naiset) kuitenkin ajan käytössäni siihen, että ehdin lähes päivittäin sipaista perusmeikin kasvoilleni.
On outoa ja vaikeaa myöntää itselleen, miten salakavalasti kauneusihanteet vaikuttavat kaiken tämän naisille-niin-mukavan-ja-omaehtoisen kaunistautumisen kautta. En koe kosmetiikan olevan niin vaarallinen tässä mielessä, koska sen aiheuttamat muutokset eivät ole pysyviä. Meikin voi aina pestä pois kasvoiltaan.
***
Kauneuskirurgia onkin tässä suhteessa aivan toinen asia. Sen aiheuttavat muutokset ihmiskehossa ovat pysyviä. On totta, että silikonirinnat voi nykyään aivan yhtä helposti poistattaa kuin ottaakin. Ja usein lähes kaikki kauneuskirurgiset toimenpiteet ovat toisella leikkauksella peruuttettavissa. Kyse on kuitenkin leikkauksista, jossa ihmisen kehoa muokataan suuntaan jos toiseen. Jatkuvat ihon kiristämiset ja kohottamiset kuluttavat ihmisen kehoa. Puhumattakaan siitä, mitä itsensä leikkeleminen kosmeettisistä syistä tekee ihmisen mielelle. Okei, en tietenkään ole asiantuntija tällä lääketieteellisellä puolella, koska en omaa koulutusta. Ei ole kuitenkaan vaikeata terveellä järjellä tajuta sitä seikkaa, että ihmisen ulkonäön muokkaaminen kirurgisin toimenpitein ei ole mikään pikku juttu. Etenkin jos motiivit plastiikkakirurgiaan ovat puhtaan kosmeettiset, mitä ne valitettavasti ovat suurimmassa osassa plastiikkakirurgisista leikkauksista.
Kuitenkin kauneuskirurgiasta pyritään luomaan asia, joka olisi hyvin arkinen ja tavallinen, jopa luonnollinen. On aivan luonnollista, että kypsään ikään ehtinyt nainen kustantaa itselleen syntymäpäivälahjaksi kasvojenkohotuksen. Sehän on vain itsestään välittämistä ja oman ulkonäkönsä hellimistä. Miten itsestään välittäminen voi tarkoittaa sitä, että menee leikeltäväksi ja vielä maksaa siitä huomattavan korkeita summia rahaa? Tätä en voi ymmärtää. Se, että kauneuskirurgiasta luodaan mielikuva kivuttomana, tuikitavallisena kaunistautumiskeinona, on mielestäni erittäin vaarallista.
Silikonirinnat ovat loistava esimerkki siitä, miten absurdeja motiivit kosmeettisen kirurgian takana ovat. Silikonirintojen olemassaolo perustuu käsittämättömään kauneusihanteeseen, jossa naisilla on suuret, täyteläiset rinnat. Kauneusihanteet vaihtelevat tietysti kulttuureitttain, mutta usein kysyttäessä asiaa tavallisilta ihmisiltä, he vastaavat, ettei rintojen koolla ole juurikaan väliä. Mistä käsitys suurista/suuremmista rinnoista on sitten rantautunut kauneuskirurgiaan?
Ylipäätään, jos asiaa ajattelee intuitiivisesti, tulee itselleni ainakin välittömästi valtava vastenmielinen ja pelonsekainen tunne ajatuksesta, että pitäisi mennä leikkaukseen, jossa ruumiiseeni työnnettäisi vierasta ainetta. Olen melko varma, että nämä ovat varsin yleisiä tuntemuksia ihan kenelle tahansa ihmiselle, joka ylipäätään joutuu leikattavaksi ihan mistä syystä tahansa. Kun sitten ajattelee kauneuskirurgiaa, voi vain ihmetellä sitä voimaa ja vaikutusvaltaa, mikä kauneuden yliarvottumisella voi ihmiseen olla.
***
Jouduinkin lähes pahoinvoinnin partaalle nähdessä kauneuskirurgiasairaalan mainoksen suosikkisarjani mainoskatkolla. Mainos on vastenmielinen, ahdistava ja pilaa loistavan sarjan katsomiselämyksen. Minulta ainakin osittain. Enkä suostu pitämään sitä luonnollisena ja hyväksyttävänä vain siksi, että se mainostaa omia palvelujaan hyvällä mainosajalla. Mainokseen on myös vaikea suhtautua humoristisesti kun tietää, miten monet ihmiset käyttävät plastiikkakirurgiaa kauneuden säilyttämiseen ja parantamiseen.
Olen toki tietoinen, että plastiikkakirurgia on muutakin kuin kauneuskirurgiaa. Siksi kirjoitankin näistä kahdesta eri asioina, mitä todella ovat. Kauneuskirurgisten leikkausten osuus plastiikkakirurgiasta on kuitenkin huolestuttavan suuri ja kasvaa kokoajan. Suomen oloissa osuus voi olla vielä pieni, mutta vastaavan kaltaisien mainoksien avulla sekin vauhdittuu.
Henkilökohtaisesti en halua elää maailmassa ja yhteiskunnassa, jossa ulkonäkö ja kauneus sanelevat jokaisen askeleenkin, jonka otan. Haluan vanheta rauhassa ja antaa iän näkyä. Jokaisella ihmisillä on oikeus tähän. Kauneus on kauppatavaraa, jossa jokainen ostoskerta tuntuu addiktoivan yhä enemmän. Kun kerran jää kulutuskoukkuun, siitä on hyvin vaikea enää irroittautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti