Kirjoitin taannoin merkinnän sosialismin ja feminismin yhteneväisyyksistä. Sain yllättäen hirveän määrän kommentteja vihaisilta miehiltä, jotka ilmoittivat halveksuvansa feminismiä ja sen edustamaa ajattelua. Yritin aluksi perustella näkemyksiäni, joita solvaavaan sävyyn yritettiin välittömästi mitätöidä. Sain päälleni joukon syytöksiä (osa myös henkilöön meneviä), jotka rakentuivat pelkästään sille tiedolle, että olen feministi. Rakentavan keskustelun käyminen näiden henkilöiden kanssa oli jokseenkin mahdotonta. Keskustelu loppuikin varsin lyhyeen, eikä sen puitteissa päästy kovin älylliselle tasolle. Tämä on sinänsä surullista, koska "uudeksi miesliikkeeksi" kutsuttu määrittelemätön miesaktivistien ryhmän suurin saavutus näyttää olevan lähinnä feminismin alasajo.Niin kutsuttu moderni miesliike on näkyvästi ponnahtanut ilmiönä julkisuuteen vuoden 2007 lopulla julkaistun Mies vailla tasa-arvoa - teoksen jälkimainingeissa. Julkaisuna Mies vailla tasa-arvoa piti olla puheenvuoro sorretun miessukupuolen puolesta. Kirjoittajien ja teoksen koonneen kirjailija Arno Kotron motiivina oli, hänen kertomansa mukaan, tuoda esiin miesten asema alistettuna sukupuolena ja erityisesti valottaa tasa-arvon tilaa Suomessa. Tämä on sellaisenaan kunnioitettava ajatus, jota monet feministitkin varmasti lämpimästi tukevat. Lopputulos ja kirjoitusten sisältö eivät valitettavasti vastanneet yleviä tavoitteita. Teoksessa näytetään lukuisasti sortuvan lähinnä feministisen liikkeen ja feministisen tutkimuksen haukkumiseen, sen sijaan että analysoitaisi miehiä sortavia valtarakenteita ja pyrittäisi nostamaan konkreettisia ehdotuksia esiin. Kun älylliseksi keskusteluksi naamioitu vaahtoaminen saavuttaa oikeutuksensa miesasiana, on pakko ihmetellä miten sille syntyy niin suuri kannatus julkisuudessa?
Paljon melua tyhjästä
Kirja ei ollut eikä ole edelleenkään sellaisenaan erityisen laadukas lukukokemus. Monet kirjassa esitetyt teesit ovat pohjimmiltaan hyvin populistisia eivätkä perustu tutkimukseen. Kirjan etu näyttää olleen se, että se onnistui ilmestymään oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Suomessa on jo useamman vuoden ajan käyty puuduttavaa keskustelua siitä onko feministiselle liikkeelle tilausta Suomen kaltaisessa edistyneessä Pohjoismaassa. Suomalaisen tasa-arvokeskustelun leimallinen piirre on vahvan naiseuden korostaminen ja samalla miesten onnettoman aseman päivittely. Pohjoismaisen naisen kerrotaan olevan vahva ja itsenäinen. Mielikuva voi pitääkin paikkansa jos ajatellaan hyvinvointivaltion saavutuksia. Vahva nainen, heikko mies - asetelma jäytää kuitenkin koko tasa-arvokeskustelua Suomessa ja estää keskustelun kehittymisen jatkossa. Mielikuvan todellisuus voidaan helposti kyseenlaistaa, sillä se olettaa tyypillisen yksioikoisesti naisten tasa-arvon etenemisen olevan pois miehiltä. Aivan kuin miesten syrjäytyminen aikuisiällä olisi feministisen liikkeen syy. Juuri tällainen ajatteluketju on pahasti virheellinen ja petollinen.
Esimerkkinä otettakoon keskustelu lähisuhdeväkivallasta. Keskustelussa ajaudutaan helposti asetelmaan, jossa naisten kokemasta väkivallasta ei voida enää käydä keskustelua, koska välittömästi joku kertoo kiihtyneenä että "Kyllä ne naisetkin lyövät kuten miehet!". Väkivaltatutkimuksessa ei kiistetä sitä, että molemmat sukupuolet käyttävät väkivaltaa. Tästähän ei ole kysymys. Kysymys ei ole siitä, etteikö asiaa tiedostettaisi ja otettaisi vakavasti. Kysymys on siitä, että useat naiset kokevat väkivaltaa, useimmiten ja erityisesti oman kodin piirissä. Kysymys vaikuttaa olevan enemmän siitä mitä asioita pidetään esillä ja mitä suvaitaan pidettäväksi esillä. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta on edelleen vaikea puhua julkisuudessa, eikä aihetta nähtävästi suvaita tuotavan esiin. Feministisen liikkeen esittävät vaatimukset yritetään tällä saralla illegitimoida. Ja juuri tähän niin kutsuttu moderni miesliike nykyisyydessään näyttää haluavan pyrkiä.
Haluaisin antaa uudelle miesliikkeelle edes jotain tunnustusta, mutta sitä on vaikea keksiä kun seuraa lukuisia julkisia puheenvuorojaan sekä tapaa, jolla miesaktivisteina itseään pitävät osallistuvat tasa-arvokeskusteluun. Tiedostan, että teen tässä yleistyksiä, jotka eivät ole välttämättä millään tavalla päteviä. Enhän edes tiedä, mieltävätkö yksittäiset miesasia-aktivistit itseään osaksi jotain laajempaa liikettä tai liikehdintää. Tällä ei ole sinänsä merkitystä, ongelmallista on monien miesaktivisteina esiintyvien asenne feminististä liikettä kohtaan. Tästä on hyvä esimerkki aiempi merkintäni sosialismista ja feminismistä, johon sain vastaanottaa varsin epäasiallisia kirjoituksia. Feministinen julkaisu Tulva julisti oman sotansa miesasialiikettä kohtaan eikä oma ymmärtäväisyyteni ja sympatiani yllä enää kovin paljoa pidemmälle. Tulva kysyy viimeisimmässä numerossaan, että käykö miesasiaksi mikä roska tahansa? Vastaus näyttää olevan: nähtävästi kyllä.
Feminisminvastaisuus on näyttänyt lisääntyvän Suomessa. Viime ajat julkisessa keskustelussa on ollut esillä feministisen liikkeen kritiikki. Viimeisin ote tästä on tyngäksi jäänyt keskustelu alkukesästä Helsingin Sanomissa, jonka aloitti kirjailija Arno Kotro. Kun Tulvan päätoimittaja Anne Moilanen vastasi kirjoitukseen kritisoimalla miesaktivisteja siitä, etteivät he tee mitään tai kiinnitä huomiota todellisiin ongelmiin, vastataan tähän sukupuolen-/naistutkijoiden (mm. Malin Grahn) toimesta, että feministien asenne tasa-arvo-ongelmiin on epäkypsä ja epäsolidaarinen. Heidän mukaansa feministit ylenkatsovat miessukupuolen kokemia sorron kokemuksia sekä tuovat yksipuolisesti esille vain naisten kokemat epäoikeudenmukaisuudet. Tämän kritiikin oikeutusta on vaikea ymmärtää. Suomalainen gender-tutkimus on tutkinut miessukupuolta siinä missä naissukupuolenkin rakentumista. Myös feministinen liike on nostanut esiin miehiä sortavia rakenteita kuten asevelvollisuuden, vanhempainvapaat ja asunnottomuuden.
Herätystä ja liikettä
On omituista, että tähänastinen keskustelu on kärjistynyt lähinnä feministisen liikkeen järjestelmälliseen alasajoon. Feminismiä ja feministejä on syytetty kapeakatseisuudesta, kyvyttömyydestä ymmärtää miessukupuolta sukupuolena, epäsolidaarisuudesta ja itseriittoisuudesta. Tälle kritiikille ei tunnu olevan pitäviä perusteista. Etenkin kun se oli nimenomaan feministinen tutkimus, joka kiinnitti kriittisen huomion miessukupuoleen ja etenkin feministinen tutkimus on tieteellisesti hyvin moniäänistä ja keskustelevaa. Kritiikki kapeakatseisuudesta ja epäsolidaarisuudesta taas tuntuu ampuvan täysin ohitse.
Ymmärrän toki kontekstin, jossa nämä mielikuvat voivat syntyä. Feminismiin liittyvät mielikuvat ovat voimakkaita ja usein liioiteltuja. Sitä en ymmärrä, miten se voidaan tulkita feministisen liikkeen heikkoudeksi, että liike on puolustanut naissukupuolen oikeuksia, kun kyseessä on ollut ja on edelleen monessa suhteessa heikommassa asemassa oleva ihmisryhmä. Tässä kohden höpinät siitä, että tasa-arvon nimissä miehet tarvitsevat 50% huomiosta ja energiasta, ovat älytömiä, koska kyse on ryhmästä, joka monella tapaa etuoikeutettu ja vallalla resurssoitu. Jonkinlainen perspektiivi tulee olla jos aikoo tarkastella tasa-arvopolitiikkaa. Historiallisten faktojen ohittaminen ei ole oikeutettua eikä kovin reilua, vaikka se tehtäisiin kuinka miesliikkeen nimissä. Toisaalta tulee tiedostaa, että miehet ovat myös patriarkaatin sortamia.
Miesasialiikkeen agenda näyttää jo pitkään muodostuneen pääasiassa feminismin arvostelusta. Kritiikki ei ole missään vaiheessa saavuttanut kovin rakentavaa tasoa, vaan on alkanut kuulostaa rikkoutuneelta levyltä. Ei voi kuin ihmetellä, miksi nämä miehet eivät ole huolestuneita oikeasti miehiä sortavista rakenteista sen sijaan, että tuhlaavat energiansa lapselliseen sormella osoitteluun. Miesasialiike voisi aloittaa sen oikean projektinsa vaikka keskittymällä miesten syrjäytymisen ehkäisemiseen, isyyden tukemiseen, väkivallan ja sodan vastustamiseen, homomiesten oikeuksien ajamiseen ja kasvatuksen kautta uusiutuvien sukupuoliroolien murtamiseen.
Feministisellä liikkeellä on paljon yhteisiä tavoitteita ja päämääriä potentiaalisen miesliikkeen kanssa. Molempien tavoitteet tulisivat olla sisällytettyinä molempien agendoilla. Puolustan itse teoriassa sekä erillisen naisliikkeen että erillisen (Huom! Kriittisen) miesliikkeen olemassaoloa. Kun ilmaisen asian näin, painotan sitä, että nykyinen feministinen liike on sukupuolikriittinen liike. Nykyinen miesliike taas ei ole sitä. Ainakin se keskittyy ihan muihin asioihin. En näe mitään syytä, mikseivät nämä liikkeet voisi elää rauhanomaisesti rinnakkain käyden aktiivista dialogia keskenään.
Tasa-arvopolitiikka on se sateenvarjo, jonka alle nämä molemmat sijoittuvat. Henkilökohtaisesti en itse tue sukupuolieroon tähtäävää politiikkaa - vaan päinvastoin. Näen kuitenkin perusteet tietyissä asioissa siihen, että tuetaan esimerkiksi erillisiä tyttö - ja poikaryhmiä. Pedagogisesti nämä voivat olla hyvin hyödyllisiä. Erotteluun tulee kuitenkin aina suhtautua kriittisyydellä ja toiminnan lähtökohdat tulee tiedostaa. En näe sitä pahana, että meillä on voimakas feministinen liike. Itse toivon sen vastaisuudessa sallivan osallisuuden muillekin kuin naissukupuolelle. Samaa toivon kriittiseltä miesliikkeeltäkin, jos sellainen joskus syntyy. Tällä hetkellä se ei näytä kovin todennäköiseltä.
Mies eksyksissä
Olen ihmetellyt sitä arkaaista raivoa, jota jotkut tahot (erityisesti miehet) tuntevat feminismiä kohtaan. Olin kuvitellut, että viidessä vuodessa feminismiin liittyvät ennakko-oletukset voisivat hieman laantua kun ihmisten tietoisuus ja ymmärrys naisasialiikkeestä kasvaisi. Tähän varmasti pyrittiin, mutta ennakkoluulot ovat silti tiukassa. Feminismin vastustamiseen liittyivät erityisesti viimeisen viiden vuoden sisällä Suomessa käsittelyyn tulleet lakiesitykset naisparien ja itsellisten naisten oikeudesta hedelmöityshoitoihin sekä seksin oston kriminalisoinnista. Molempien yhteydessä naisasialiike leimattiin, teilattiin ja sysättiin sivuun. Tapa, jolla feminismistä puhuttiin oli suorastaan halveksiva.
Hedelmöityshoitoja koskevassa lakiesityksessä konservatiivit pääsivät eduskunnassa puhujanpönttöön esittämään pelkojaan siitä, millainen on yhteiskunta ilman miehiä. Naispareille kun syntyy vain tyttöjä ja eihän se syntynyt lapsi voi saada miehen mallia mistään, jos ei sitä kerta omassa kotoa löydy. Ja mitä se hemmetin 'miehen malli' muka oikeasti tarkoittaa? Eiköhän se ihmisen malli riitä. Naisasialiike (Unioni Naisasialiitto ym.) oli yksi niistä tahoista SETAn ohella, joka puolsi voimakkaasti lakiesitystä. Vastustajat näyttivät olevan pääosin keski-ikäisiä miehiä. Lieneekö tällöin vain aiemmin syntynyt käsite lihaa syövä heteromies. Kuvaa kyllä tapausta erityisen hyvin.
Aiemmin eduskuntaan tullut seksin oston kriminalisointia koskenut lakiesitys lopulta kaatui ja tilalle sorvattiin kompromissilaki seksin oston kriminalisoinnista kun kyseessä on ihmiskauppa. Tälle laille sitten jälkeenpäin naureskeltiin. Naisasialiike oli mukana vaatimassa lakialoitteen hyväksymistä, mutta tässä kohden rivit hajosivat. Olennaisinta oli kuitenkin se, että vastustajina olivat jälleen keski-ikäiset lihaa syövät heteromiehet. Tällä kertaa he vain saivat taustatukea myös aika monelta. Puheenvuorot, joita käytettiin lähetekeskusteluissa olivat häkellyttäviä. Muistan lukeneeni niitä hämmästyksen vallassa. Monissa puheenvuoroissa argumentoitiin jälleen mieheyden ja miesten oikeuksien kautta. Eräät puheenvuorot olivat jopa niin kraaveja, ettei niitä tahtonut uskoa järjellä ajattelevan ihmisen, valitun kansan edustajan näkemyksiksi.
Molemmissa lakialoitteissa yhteinen nimittävä tekijä oli epämääräinen, mutta kovaan ääneen julkilausuttu huoli mieheyden tai miehuuden olemassaolon jatkumisesta. Ne lukuisat Keskustapuolueenkin mieskansanedustajat, jotka kehtasivat käydä puhumassa sen puolesta, että samaa sukupuolta olevilla ei tulisi olla oikeutta lisääntyä, puhuivat vain oman olemassaolonsa puolesta. Mitä siitä seuraisikaan kun ne viimeisetkin ydinperheen rippeet vielä maakunnistakin kuihtuisivat? Mitä näiden miesten identiteeteille kävisi? Ne ovat jo nyt kovassa vastatuulessa, kun feministinen liike kritisoi vallitsevia sukupuolirooleja ja niiden olemassaolon oikeutusta.
Omalta osaltani tulkitsen, että nämä alanpään kommentit, joita eduskunnassakin aikoinaan kuultiin, voivat olla oire siitä epävarmuudesta ja muutoksesta, jota nämä miehet tuntevat. On aivan selvää, että naisasialiikkeen tehtyä töitä jo n. 50 vuotta, he ovat raivanneet naissukupuolen käsittämiselle enemmän tilaa. Naiseus on käsitteenä nykyään jotain paljon moninaisempaa ja moniäänisempää kuin mieheys. Tämä sukupuolikriittisyyden ansioita. Mieheys taas on paljon rajatumpi alue. Kulttuuriset ja sosiaaliaset normit ja säännöt, jotka määrittävät miessukupuolta ovat monella tapaa ahtaammat ja miehelle sallitaan paljon vähemmän poikkeavuuksia miehisyyden normista. Puhumattakaan siitä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi, vaikka perinteinen heteronormatiivisuus helposti ohjaa ajatteluun vain kahdesta sukupuolesta.
Sekä naisliikkeellä että miesliikkeellä on töitä. Ei kuitenkaan riitä, että yksin naiset ja feministinen liike ovat kiinnostuneita sukupuolesta, vaan myös miesten olisi kiinnostuttava. Feministejä on turha haukkua epäsolidaariseksi siinä vaiheessa, jos he patistelevat miehiä kiinnostumaan sukupuolten asioista. Tämä ei ole miessukupuolen epäsolidaarista hylkäämistä, vaan rehellistä perseelle potkimista. Herätyksen on alettava konkreettisesti myös miehistä itsestään.
Allekirjoittanut tuntee onneksi paljon kriittisiä miehiä, joiden kanssa on mukava tehdä yhteistyötä. Samalla allekirjoittanut katsoo, ettei valitettavasti nykyinen miesliike näytä kykenevän dialogiin ja niihin mittoihin, joihin sen toivoisi. Elina kirjoitti aiheesta omassa blogissaan jo kauan aikaa sitten. Nähtäväksi jää, mitä miesasioiden rintamalla seuraavaksi tapahtuu. Moderni mies näyttäisi todella olevan eksyksissä. Projekti käy raskaaksi, jos feministit saavat jatkossakin yhä vain yksin käydä taistelua sukupuolinormeja vastaan.
'kunnioitettava ajatus, jota monet feministitkin varmasti lämpimästi tukevat'
VastaaPoistaNimeäpä sitten vaikka kymmenen feministiä, jotka tukevat tätä ajatusta. Julkisesti.
'Vahva nainen, heikko mies - asetelma jäytää kuitenkin koko tasa-arvokeskustelua Suomessa ja estää keskustelun kehittymisen jatkossa.'
Eikö Matti Mäkelä kirjoittanut juuri tästä asetelmasta siinä kirjassa?
'naisten kokemasta väkivallasta ei voida enää käydä keskustelua'
Montako kertaa miesjärjestöt ovat yrittäneet estää naisten kokeman väkivallan tutkimisen? Ja sitten toisinpäin, montako kertaa naisjärjestöt ovat yrittäneet estää miesten kokeman väkivallan tutkimisen?
'käykö miesasiaksi mikä roska tahansa? Vastaus näyttää olevan: nähtävästi kyllä.'
Voit varmaan nimetä kymmenen feministiä, jotka ovat saaneet aatesiskoiltaan julkisesti sapiskaa epäasiallisen roskan kirjoittamisesta.
'vastataan tähän..., että feministien asenne tasa-arvo-ongelmiin on epäkypsä ja epäsolidaarinen'
Feminismiä ymmärtää oikein hyvin poliittisena liikkeenä, jonka tarkoitus on ajaa oman viiteryhmänsä etuja. Ei kyse ole kypsyydestä, ja solidaarisuutta ei voi eikä saa olla samoista resursseista kilpailevan ryhmän edustajien kanssa.
Muuten, voisitko esittää arvauksen, mikä olisi reaktio, jos Sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaisi tyttöjen ympärileikkauksen laillistamista ihan samoilla perusteilla, joilla se ajaa poikien ympärileikkauksen laillistamista? Avoimen sukupuolitettua lainsäädäntöä voidaan ajaa nyky-Suomessa vain miessukupuolta vastaan, eikä tämä liikuta feministejä pätkän vertaa. Ei pidäkään liikuttaa. Mutta miesliikettä kyllä, koska miehet saavat ajaa omia etujaan siinä kuin naisetkin.
'konservatiivit pääsivät eduskunnassa puhujanpönttöön esittämään pelkojaan'
Tätä sanotaan demokratiaksi: myös ihmisillä, jotka ovat eri mieltä sinun kanssasi, on edustajia eduskunnassa.
'käsite lihaa syövä heteromies'
Itse asiassa 'valkoinen lihaa syövä heteromies' on oikeampi ilmaisu. Hän kun on syyllinen kaikkiin maailman ongelmiin, ja aina väärässä. Jos samansuuntaisia mielipiteitä naispareista esittäisi vaikkapa bloggeri 'vihainen nainen burqassa' (KVG), joka on poliittis-kulttuurillisesti tuhat vuotta näistä kalapuikkoviiksistä oikealle, et sanoisi häntä vastaan paljon mitään. Identiteettipolitiikka on tämmoista.
'Olennaisinta oli kuitenkin se, että vastustajina olivat jälleen keski-ikäiset lihaa syövät heteromiehet.'
Juu, ei sillä ole väliä, mitä sanotaan vaan kuka sanoo. Reality check: eduskunnassa on miesenemmistö ja kohtuullisen korkea keski-ikä, ja mahtaako siellä olla yhtään vegaania. Mitä tahansa asiaa ajavat/vastustavat Eduskunnassa lähinnä keski-ikäiset lihaa syövät heteromiehet. Tämä taas on Suomen kansan vika, kun valitsevat tällaisia edustajia. Tyhmä kansa.
'Muistan lukeneeni niitä hämmästyksen vallassa.'
Minä luen varsin monia eduskuntapuheenvuoroja hämmästyksen vallassa, monistakin aiheista. Tervetuloa elämään.
'sukupuolia on enemmän kuin kaksi'
Montako niitä on? Ja mitä ne ovat? Nimeä ja määrittele ne, tai tunnusta, että sinustakin niitä on oikeasti ne kaksi, miehet ja naiset, joista kirjoitat tuossa yllä.
Esitän täten pahoittelun sukupuoleni puolesta. Monet miehet ovat vaan katkeroituneet myötätunnon puutteesta ja omien mielihalujensa kritisoimisesta, että eivät ymmärrä tekevänsä vain hallaa omalle asialleen floodimalla jokaisen eteen tulevan feministiksi itseään kutsuvan kommenttilaatikon täyteen omia iskulauseitaan, ja luulevat että sillä saisivat jotenkin taisteltua itselleen voiton.
VastaaPoista"Miesaktivisteja", kuten feministejä, on kuitenkin virheellistä lokeroida vain yhteen kastiin, kuten itsekin toteat. Ja kaikkien miesaktivistien arvioiminen tällaisten tapausten perusteella on todennäköisesti yhtä epäreilua kuin kaikkien feministien arvioiminen Lenita Airiston perusteella.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että vaikkei naissukupuoli sinällään olisi niskan päällä, on feministinen ideologia hyväksyttyä monissa päättävissä elimissä. Naisliitto Unionia kuunnellaan säännöllisesti lakeja laadittaessa, ja harva naiskansanedustaja ei kuulu puolueensa omaan naisjärjestöön. Mieskansanedustajia taas ei tällainen ideologia sido - vaikka he näyttäisivät verrattain yhtenäisesti toimivankin tietyissä asioissa, on heidän poliittiset intressinsä jossain muualla kuin miesten oikeuksien ajamisessa.
Parisuhdeväkivallasta: toki moni ymmärtää, että sitä harjoittavat sekä miehet että naiset, monet feministitkin. Ja tuskin kukaan miesaktivisti oikeasti sanoo, että naisten olisi vain vaiettava mukisematta jos mies hakkaa heitä, ei, siitä ei ole kysymys. Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että naistutkijat nimenomaan eivät halua edes puhuttavan naisten väkivaltaisuudesta. Esimerkiksi: Ensi- ja turvakotien liitto halusi puoli vuosikymmentä sitten tutkia nimenomaan naisten väkivaltaisuutta . RAY oli jo antamassa rahoitusta, kun Unioni alkoi kiivaasti vastustamaan asiaa. Toinen monesti siteraattu tapaus on surullisen kuuluisa UTH- eli Usko Toivo Hakkaus-tutkimus, jossa tutkittiin vain naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa. Miehille vastaavaa tutkimusta ei ole toteutettu samassa mittakaavassa. Kysymykset olivat lisäksi arvelluttavan epämääräisiä, melkein tasolla onko joku mies joskus katsonut sinua pahasti. Ja sen johdosta saatiin tutkimustuloksia että puolet suomalaisista naisista on kokenut parisuhdeväkivaltaa.
Kun vielä nimenomaan kampanjointi painottuu siihen, ettei naista saa lyödä, vaikka toissa vuonna vakavissa perheväkivaltatapauksissa poliisin mukaan tekijänä puolessa tapauksissa oli nainen, niin on mielestäni ymmärrettävää, että jotkut miehet kokevat heitä mustamaalattavan. Ei sikäli etteikö perheväkivaltaan siis pitäisi puuttua.
Prostituutioon taas voisi sanoa aiheen vierestä, että juuri se ihmiskauppahan se ongelma on. Että varmistetaan vapaasti ja omasta tahdostaan toimivien prostituoitujen asemaa, niin saadaan paljon paremmin taisteltua ihmiskauppaa ja sen lieveilmiöitä kohtaan. Uudessa-Seelannissa on vastaavasta järjestelyistä saatu pelkästään positiivisia tuloksia, ruotsissa taas prostituution kriminalisointi on johtanut ilmeisesti kahta kauheampaan sekasotkuun.
Mutta. Juuri Tulvan viimeisimmät artikkelit on vain olleet omiaan lisäämään vettä myllyyn. Mielestäni se Tulta Munille-kansi oli vähintäänkin ylireagointia, ja itse artikkelitkin päätyivät valitettavan usein ad hominem-hyökkäyksiin kuin kunnolliseen dialogiin tai argumentointiin. Monet miesaktivistit ovat saaneet aivan asiallisiin argumentteihinsa vastaavaa puhdasta lokaa niskaansa. Juuri Mies vailla tasa-arvoa tai artikkelissa mainitun Henry Laasasen kirja Naisten seksuaalinen valta ovat omasta mielestäni harvinaisen rauhallisia ja selkeästi argumentoivia teoksia, joihin toivoisi kunnollisia kannanottoja eikä vain a priori hylkäämistä.
Mutta idea ehkä erillisestä mies- ja nais-liikkeestä on kannatettava, kunhan tällaisten järjestöjen välillä vallitsisi sivistynyt ja raikas debatti. Minua itseäni on vain alkanut viime aikoina pelottamaan, että joku päivä meillä on kaksi kansanosaa, jotka eivät pysty minkäänlaiseen kommunikointiin toistensa kanssa.
Herätyksen on alettava konkreettisesti myös miehistä itsestään.
VastaaPoistaJa kun miehet ovat alkaneet konkreettisesti nousta epäkohtia ja sortoa vastaan, niin voi helkutti kuinka epistä se teidän mielestänne onkaan.
kriittisiä miehiä, joiden kanssa on mukava tehdä yhteistyötä vallankumousta suunnitellessa.
Sinä kovasti moitit minua asiantuntemattomuudesta sosiaalidemokratian suhteen tässä taannoin, mutta oletko mietiskellyt, että juuri sosiaalidemokraattinen puolue on perinteisesti se porukka vasemmistossa, joka ei tee vallankumouksia, vaan toimii maltillisena ja järkevänä valtionhoitajapuolueena? Oletko tullut mietiskelleeksi, että sillä välin kun sinä ja aatesiskosi kaappaatte puolueen omia hämäriä tarkoitusperiänne palvelemaan, SDP:n kannatusluvut laskevat kuin lehmän häntä ja puolue vuotaa perussuomalaisiin kuin seula?
Minä ainakin luovuttaisin ennemmin kalliin kultakellon marakatin leikkikaluksi kuin antaisin rahtuakaan päätösvaltaa Perussuomalaisille. Mutta jos persut nousevat demarien kokoiseksi puolueeksi, sekä minä että moni muu tulee pitämään siitä vastuullisena sinua ja kaltaisiasi demokratiaa vihaavia, itsekkäitä feministejä, jotka tuhoatte sosiaalidemokraattisen puolueen ajamalla sillä oman porukkanne ideologiaa piittaamatta yhtään isänmaan edusta saati puolueen perinteisten äänestäjäryhmien edusta.
Tekisi perhana vieköön mieleni itse liittyä demareihin ihan vain isänmaan pelastamiseksi sinulta ja persuilta.
Kulttuuriset ja sosiaaliaset normit ja säännöt, jotka määrittävät miessukupuolta ovat monella tapaa ahtaammat ja miehelle sallitaan paljon vähemmän poikkeavuuksia miehisyyden normista.
VastaaPoistaTämä onkin aivan totta. Samalla kun tekniikan kehitys ja lisääntynyt koulutus ovat avanneet miehille mahdollisuudet perinteisestä urrgh-machomieheydestä irtaantumiseen, naiset ylläpitävät edelleen - feministien johdolla - machomiesroolia vaatimalla itselleen kiihottavan pidäkkeettömiä, ihanan väkivaltaisia ja jännittäviä rakastajia. Naisten tulisi opetella tykkäämään kilteistä, epämachoista ja epäjännittävistä nörttimiehistä sen sijaan että he tunkevat miestä jatkuvasti tuohon perinteiseen miehenrooliin, johon yhä harvempi mies haluaa mahtua. Näyttää kuitenkin siltä, että naisen seksuaalinen halu on niin täysin apinanaaraan hormonientsyymin ohjaama, että naiselle kiltin ja epämachon nörttimiehen kanssa makaaminen on yhtä vastenmielistä kuin heteromiehelle homomiehen kanssa makaaminen.
Keskustelun käyminen kanssanne näyttäisi edelleen olevan vaikeaa. Voitte pohtia seuraavaksi mistä tämä mahtaisi johtua. Yksinkertaisin johtopäätös lienee se, että me feministit kun olemme niin itseriittoista porukkaa, että mielellään ylenkatsomme teitä. Näin tietysti.
VastaaPoistaOn kovin vaikea lähteä vastaamaan kaikkiin niihin älyttömiin syytöksiin, joita tässä on esitetty. Yleistyksiä on tehty niin paljon, että keskustelu muistuttaa enemmänkin jotain pyykkitupajutustelua kuin mielenkiintoista, asiallista debattia.
Tiedoksenne, että julkaisematta jäävät jatkossakin kommentit, joissa solvataan jotain ihmistä tai ihmisryhmää. Kyllä, tämä koskee myös solvaamisen kohteina olevia feministejä. Asiallinen kritiikki on toinen juttu, mutta epädemokraattisuudesta ja kataluudesta syyttäminen ilman perusteita ei ole asiallista eikä rakentavaa. Se on lähinnä puuduttavaa. Eikä täytä järkevän argumentaation puitteita.
Cane:
"--feministinen ideologia on hyväksyttyä monissa päättävissä elimissä."
: En näe tässä mitään konfliktia tai ongelmaa. Miksi miehet eivät voisi kannattaa feminististä ideologiaa? Monet näin tekevätkin. Heidän mielestään esitetyt tasa-arvotavoitteet ovat oleellisia ja perusteltuja.
"Tuskin moni miesaktivisti oikeasti sanoo, että naisten olisi vain vaiettava mukisematta jos mies hakkaa heitä, ei, siitä ei ole kysymys."
: Kovin innokkaasti tätä seikka ollaan kuitenkin nyt vaientamassa. Naisiin kohdistuva väkivalta on yhä vaikea ja vaiettu aihe. Kun se on viimein noussut jollain tavalla julkiseen keskusteluun sekä julkiselle agendalle, niin eikös vain tapahdu niin, että sitä aletaan suunnitelmallisesti sieltä ajaa pois. Näin tapahtuu juuri niiden puheenvuorojen kautta, jota tässäkin on jo esitetty, mutta erityisesti muualla. Aihe muserretaan kasaan ja pyritään tekemään illegitiimiksi.
En tiedä mistä on lopulta kysymys, mutta ei näistä meidän "miesaktivisteistamme" kovin moni puhu naisiin kohdistuvasta väkivallasta niin, että he vaikuttaisivat kovin huolestuneilta asiasta. Sen sijaan, moni heista vähättelee aihetta - nähtävästi aivan tarkoituksella. Se, että miehetkin kärsivät lähisuhdeväkivallasta ei oikeuta naisten kokeman lähisuhdeväkivallan vähättelyyn. Tätä tehdään jatkuvasti.
Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet sen, että miehet kokevat väkivaltaa pääsääntöisesti ja erityisesti julkisissa tiloissa, kun taas naiset suurimmaksi osaksi yksityissä tiloiassa, kuten kodeissa. Myös miehet kokevat väkivaltaa kodeissaan, yksityisissä tiloissa, kuten naisetkin julkisilla paikoilla. Tämä ei poista sitä seikkaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on monessa suhteessa luonteeltaan erityisesti yksityisessä tapahtuvaa, lähisuhdeväkivaltaa. Puhumattakaan institutionalistetuista väkivallan muodoista.
Ajatus siitä, mies löisi vaimoaan, tuntuu monista miehistä vaikealta uskoa todeksi eikä sitä haluta samaistaa omaan sukupuoleen. Näin kuitenkin tapahtuu. Asiassa ei auta se, että asiaa pyritään järjestämällisesti vähättelemään. Valitettavasti naisen on paljon todennäköisempää kuolla oman puolison kädestä kuin miehen.
"Monet miesaktivistit ovat saaneet aivan asiallisiin argumentteihinsa vastaavaa puhdasta lokaa niskaansa."
: Näitä kommentteja en ole lukenut. Täällä blogissa niitä asiallisia ja rakentavia kommentteja ei kovin paljoa ole esitetty. Antaa ikävän kuvan asioista kiinnostuneista ihmisistä.
"Juuri Mies vailla tasa-arvoa tai artikkelissa mainitun Henry Laasasen kirja Naisten seksuaalinen valta ovat omasta mielestäni harvinaisen rauhallisia ja selkeästi argumentoivia teoksia, joihin toivoisi kunnollisia kannanottoja eikä vain a priori hylkäämistä."
: Hmm. Laasasen argumentointi voi olla rauhallista, mutta ei se tieteellisyyden kriteerejä kyllä täytä. Monet esitetyt johtopäätökset vaikuttavat enemmän kuin kyseenalaisilta. Samaa voi sanoa monista "Mies vailla tasa-arvoa" - teoksen artikkeleista. Toisaalta mikään ei vedä vertoja tälle sähköiselle "ajatusten ilotulitukselle", jota tällä blogimaailmassa tasaisesti ilmenee. Mukavaa, että ihmiset osallistuvat ja käyvät keskustelua, mutta se pitäisi osata tehdä järkevällä tavalla.
Miksi miehet eivät voisi kannattaa feminististä ideologiaa? Monet näin tekevätkin. Heidän mielestään esitetyt tasa-arvotavoitteet ovat oleellisia ja perusteltuja.
VastaaPoistaNiin, ja monien miesten ja naisten mielestä feministien "tasa-arvotavoitteet" ovat todellisuudessa epätasa-arvoista, yksipuolista naisasiaa, ja heillä on mielestään myös vankat perusteet tälle käsitykselleen. Se, että he eivät saa edustajiaan tasa-arvoelimiin, on aivan oikeasti demokratian halveksimista ja johtaa ajan myötä vaarallisiin yhteiskunnallisiin vastareaktioihin.
Naisiin kohdistuva väkivalta on yhä vaikea ja vaiettu aihe. Kun se on viimein noussut jollain tavalla julkiseen keskusteluun sekä julkiselle agendalle, niin eikös vain tapahdu niin, että sitä aletaan suunnitelmallisesti sieltä ajaa pois. Näin tapahtuu juuri niiden puheenvuorojen kautta, jota tässäkin on jo esitetty, mutta erityisesti muualla. Aihe muserretaan kasaan ja pyritään tekemään illegitiimiksi.
Valitettavasti edelläoleva kappale on joko merkki bona fide tietämättömyydestä tai sitten tahallisista valehtelusta. "Naisiin kohdistuva väkivalta" on ollut keskeisiä naisliikkeen teemoja alusta saakka, ja väkivaltaiset aviomiehet on julkisessa keskustelussa mielletty merkittäväksi naisten turvallisuusongelmaksi jo 1980-luvulta saakka. Ajatus, että naisia pitäisi erityisesti varjella väkivallan uhriksi joutumiselta, on itse asiassa niin vanha kulttuurinormi, että sitä kannatettiin ennen kuin feminismistä oli kuultukaan.
Mitä sitten tulee "aiheen tekemiseen illegitiimiksi", juuri sellaisia yrityksiähän naisjärjestöt ovat kohdistaneet taannoin naisten väkivaltaisuutta tutkivaan projektiin. Joukko poliittisia naisjärjestöjä poliittisen kentän eri laidoilta vaati yhtäläisin sanamuodoin, että naisten väkivaltaisuutta ei saisi tutkia. Mikään miesjärjestö sitä vastoin ei ole tällä tavalla organisoidusti yrittänyt estää naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimista.
Esittämäsi kaltaiset joko tietämättömyydestä tai todellisuuden kieltämisestä kielivät väitteet ovat yksinkertaisesti viemässä feministeiltä kaiken uskottavuuden. Ja kun poliitikolta tai hänen edustamaltaan politiikalta menee uskottavuus, asiaa ei hirveästi paranna se, että poliitikko alkaa solvata ja syyllistää kansaa.
Jos haluat asiallista keskustelua, tai jos feministit yleisemminkin haluavat asiallista keskustelua, kyllä tulisi voida odottaa, että esittämiesi kaltaisia todellisuuden kieltäviä väitteitä ei sieltä feministiseltä puolelta jatkuvasti sataisi niskaan. Toivoisi myöskin, että yrittäisit hahmottaa todellisuutta sellaisena kuin se ilmenee niiden ihmisten mielessä, jotka eivät ole sisäistäneet feminististä ideologiaa.
Ideologinen väite on esimerkiksi se, että "on olemassa enemmän kuin kaksi sukupuolta". Lukuunottamatta fyysisesti epämuodostuneita henkilöitä sekä erilaisia transseksualisteja ylivoimainen enemmistö ihmisistä kuuluu biologisesti joko mies- tai naissukupuoleen.
On luonnollisesti mahdollista määritellä enemmän (sosiaalisia) sukupuolia. Voidaan esimerkiksi määritellä sukupuolet "nainen", "ylempitasoinen mies" (YTM) ja "alempitasoinen mies" (ATM). Tällöin YTM tarkoittaa perinteisen miesroolin vaatimukset täyttävää, naisia miellyttävää ja rikasta sukupuolielämää viettävää peniksellä, kiveksillä ja XY-sukupuolikromosomeilla varustettua henkilöä; ATM taas tarkoittaa XY-penis-kiveshenkilöä, joka ei piittaa perinteisen miesroolin vaatimuksista ja joka tästä syystä ei saa osakseen minkäänlaista naisten suosiota eikä pääse sukupuoliyhdyntään. Tällainen kolmen sukupuolen järjestelmä selittää monet yhteiskunnassa ja parinmuodostuksessa esiintyvät ilmiöt oikein hyvin; mutta kyllä minun silti on myönnettävä, että tämä on vain yksi tulkinta asioista, mahdollisesti hyvinkin ideologinen tulkinta, ja biologian ja fysiologian tasolla sekä YTM että ATM ovat miehiä ja yhden ja saman sukupuolen edustajia. Tietysti sosiaalista todellisuutta voidaan tulkita niin, että sieltä löytyy useampikin kuin kaksi sukupuoli, mutta silloin kyse on vain tulkinnoista, ja usein hyvinkin ideologisista tulkinnoista.
Jos tarkoitat "useammilla kuin kahdella sukupuolella" sitä, että on enemmän sukupuolisia suuntauksia kuin heteroseksuaalinen mies ja heteroseksuaalinen nainen (homoseksuaalit, biseksuaalit, fyysiseen seksikontaktiin haluttomat pornonharrastajat ym.), sano se äläkä käytä sanaa "sukupuoli" tarkoittamaan asiaa, jota se ei tavallisessa arkikielessä käytä.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että feministit operoivat ideologian kyllästämällä käsitevarastolla ja odottavat kaikkien muidenkin käyttävän sitä - ja suuttuvat, kun kaikki eivät olekaan sisäistäneet feminismin tapaa jäsentää maailmaa. Kyse on aivan samasta asiasta kuin siitä, että minä käyttäisin sellaisia kristillisen ideologian läpitunkemia ja sen käsitevarastoon kuuluvia termejä kuin "syntiinlankeemus", "synnitön sikiäminen", "Jeesuksen toinen tuleminen" jne. argumenttieni pönkkänä ja olettaisin, että myös ateistit, juutalaiset tai muslimit (jotka eivät jaa kristillistä käsitteistöä) ottaisivat vakavasti näille tukipilareille rakentamani korttitalot.
Myös "naisiin kohdistuva väkivalta" on sikäli ideologinen käsite, että se nähdäkseni esittää "naisiin kohdistuvan väkivallan" - ei yksittäisten miesten tekeminä rikoksina, vaan - patriarkaatin vallan ilmenemismuotona, ts. "naisiin kohdistuva väkivalta" on jotain sellaista, mistä kaikki miehet patriarkaatin edunsaajina ovat jotenkin yhteisvastuussa. Tämä on kuitenkin ongelmallista sikäli, että:
- kaikki miehet eivät suinkaan koe olevansa patriarkaatin edunsaajia (suurempi osa miehistä kuin naisista on syrjäytyneitä köyhiä, joiden menestystä yhteiskunnassa mikään patriarkaatti ei tunnu auttaneen);
- kaikkien miesten syyllistäminen tiettyjen miesten tekemistä rikoksista on ristiriidassa niiden oikeusvaltiollisten periaatteiden kanssa, joiden mukaan kukin vastaa itse teoistaan;
- se, että syyttömiä miehiä vaaditaan erityisillä julkisilla seremonioilla todistamaan olevansa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, on leimaavaa ja nöyryyttävää eikä sekään kuulu oikeusvaltion periaatteisiin.
Vaikka tähän kommenttiketjuun kirjoittaminen on hieman ajan heittämista kankkulan kaivoon, mutta kirjoitanpa silti.
VastaaPoistaPanu:
Kaikista kommenteistasi paistaa läpi se, ettet edes pyri keskustelemaan feministisen tutkimuksen ja ajattelun kanssa. Päinvastoin leimaat, syyllistät ja teet johtopäätöksiä feministisestä ajattelusta hyvin mutkattomasti. Siksi tämä keskustelu ei_etene_yhtään_mihinkään. Toiset keskustelut etenevät, mutta tämä se vain junnaa paikallaan.
Sitten ihmettelet sitä, että feministit haluavat "rajoittaa demokratiaa" sääntelemällä blogeissaan kommetteja. Voiko heitä syyttää siitä, että he eivät jaksa lukea vuodattavia ja epäkoherentteja syytöksiä, joissa ei edes pyritä dialogiin saati käsittelemään todellisia tasa-arvo-ongelmia. Kommenttejen rajoittaminen on silkkaa tervettä järkeä, varsinkin jos suurin osa kommenteista on asiattomia, lähes häirikönomaisia.
En edes yritä vastata esittämiisi syytöksiin, sillä olenhan näkemyksiesi mukaan "Syyllinen, jos mikä!". Ajatteluni on perustavan ideologista, enkä kertakaikkiaan kykene ymmärtämään muuta kuin oman järjettömän feministisen ideologiani. Olen täysin sokaistunut feministi, demokratian uhka. Hullu lehmä. Kannanttaisiko sinunkin sitten siirtyä kirjoittamaan omia ajatuksia jonnekin sen sijaan, että häiriköit blogissani.
Kun emme selvästi pääse keskusteluyhteyteen, todettakoon, että sitä on yritetty. Toivotan hyvää kesän jatkoa.
VastaaPoistaKaikista kommenteistasi paistaa läpi se, ettet edes pyri keskustelemaan feministisen tutkimuksen ja ajattelun kanssa. Päinvastoin leimaat, syyllistät ja teet johtopäätöksiä feministisestä ajattelusta hyvin mutkattomasti
Ei minun tarvitse "pyrkiä keskustelemaan feministisen tutkimuksen ja ajattelun" kanssa. Ei minulla ole sellaiseen mitään velvollisuutta. Nähdäkseni sinä olet jonkinlainen poliitikko ja poliittisen puolueen aktiivi, jonka on tarkoitus etsiä äänestäjiä. Minä en ole poliittinen aktivisti, enkä ole "miesaktivistinakaan" muussa kuin keskusteluyhteydessä muiden miesaktivistien kanssa.
Toisin sanoen olen ennen kaikkea potentiaalinen äänestäjä. Potentiaalisella äänestäjällä ei ole mitään velvollisuutta "perehtyä feministiseen tutkimukseen ja ideologiaan", vaan potentiaalisella äänestäjällä on oikeus saada puhua selvällä kielellä konkreettisista kysymyksistä ja saada kysymyksiinsä selväkielisiä, konkreettisia vastauksia. Sen sijaan minua, äänestäjää, kehotetaan perehtymään feminismiin, jotta hänen ylhäisyytensä poliitikko voisi pitää minua arvoisan huomionsa väärtinä. Tällainen on äärimmäistä äänestäjän ja demokratian halveksuntaa.
Voiko heitä syyttää siitä, että he eivät jaksa lukea vuodattavia ja epäkoherentteja syytöksiä, joissa ei edes pyritä dialogiin saati käsittelemään todellisia tasa-arvo-ongelmia.
VastaaPoistaMielestäni en ole esittänyt "vuodattavia ja epäkoherentteja syytöksiä", vaan perustellut jokaisen väitteeni asiallisesti. Mutta olet tehnyt harvinaisen selväksi, että et halua dialogia, vaan loukkaannut aivan asiallisesti perustellustakin arvostelusta.
Kiitos, että voin nyt hyvällä omallatunnolla jatkaa feminismin vastaista kiihottamistani yrittämättäkään pyrkiä dialogiin. On tullut selväksi, että eletään eri maailmoissa eikä minkäänlainen dialogi ole mahdollinen. Jos joku tästedes vaatii minulta dialogia (kuvitteellisten) "maltillisten feministien" kanssa, voin valehtelematta sanoa, että yritetty on eikä se johda mihinkään.
Kuten Saksan keisari sanoi julistaessaan sotaa Ranskalle: tuntuu pahalta, että joudun komentamaan sotajoukot liikekannalle naapuria vastaan, jonka rinnalla olemme taistelleet monilla sotakentillä; mutta tartumme miekkaan puhtain omintunnoin.
Korostan, että minäkin olin nuorena profeministi ja kiinnostunut feministisistä aatteista ja naistutkimuksesta. Mutta koska uskot stereotyyppiseen mielikuvaasi miesaktivisteista "menneen maailman" edustajina, et tietenkään pysty ottamaan huomioon sellaista mahdollisuutta, että antifeminismi voisi olla ihan vilpittömästi feminismiä kannatettuaan kyllästynyt feministien valheisiin, puolitotuuksiin ja kaksinaismoraaliin.
Täälläpä käydään aktiivista keskustelua...
VastaaPoistaSiltä varalta, että tämä vielä vanhasta kirjoituksesta löydetään, lisään oman mutu-tuntumani, eli että useita miehiä ärsyttää, että feministit "kehtaavat" tuoda esiin omaan sukupuoleensa liittyviä ongelmallisiksi koettuja epäkohtia, siinä missä monet miehet eivät omanarvontuntonsa vuoksi halua tehdä samaa.
Olen kuullut eräänkin "perinteisiä arvoja" eli maanpuolustusta, työssä menestymistä jne avoimesti kannattavan miehen sortuvan valittamaan, kuinka naiset ajavat vain omaa asemaansa, vaikka miehiä kohtaan asetetut odotukset ovat vähintään yhtä pahoja. Kysyttyäni, mitä kyseinen henkilö sitten tekee asialle - eli miksi hän ei miehenä ja fiksuna ihmisenä aja oman sukupuolensa asiaa - sain vastaukseksi, ettei hän halua leimautua valittajaksi.
Mieluummin useat siis ehkä tosiaan keskittyvät - varmuuden vuoksi -koettujen vahvuuksiensa esittelyyn ja kovien arvojen korostamiseen, samalla kun tuntevat katkeruutta "kohtuuttomia feministejä" kohtaan - sen sijaan, että uskaltaisivat avoimesti lähteä ajamaan omaa sukupuoltaan koskevien epäkohtien parantamista.
Niinpä se, että jotkut muut KEHTAAVAT tuoda esiin havaitsemiaan epäkohtia, vaikka omakohtaisesti havaituista "täytyy vaieta" (omien perusarvojen ja omaksuttujen käyttäytymismallien vuoksi) taitaa olla feministien - ja vasemmistolaisten - rikoksista se kaikkein karvain...